Sivut

maanantai 4. kesäkuuta 2012

The saddest part isn't that with each passing day i felt i needed you more, but it's the fact you didn't need me at all

Millonkohan tää kesä oikein alkaa? 
Yleensä oon ollu kesäfiiliksissä jo kaks viimeistä viikkoo koulussa, mutt nyt on ollu lomaa jo kaks päivää ja ei tunnu yhtään kesältä ja siltä vapaudelta mkä kesällä on. Tuntuu vaan että kaikki ois loppunu ja kadonnu johonki, että mä seisoisin toosi isossa tienristeyksessä jossa on monta tienviittaa eri suuntiin, mutta mä haluaisin vaan kääntyä takasin. Mä haluan takasin sen turvallisuuden tunteen, kun ties että missä on syksyllä ja ties että nään kaverit taas viimestään syksyllä. Haluun takas siihen hetkeen ku pääsin ripille ja tunsin että tästä se elämä alkaa, mutta nyt se tuntuu vaan pelottavalta. Ja toi sää ei nyt yhtään auta saamaan sitä kesäfiilistä takas...

Ja tästä unohtamisesta tulee koko ajan vaikeempaa, vaikka sen pitäis mennä just toisin päin. Onhan tää tietty vähä säälittävää haikailla pelkän ihastuksen perään, mutta mulle se merkitsi aika paljon. Ja nyt mä alan oikeesti tajuta etten tuu enää koskaa näkeen tätä ihmistä. Luulen että tää tyhjä olo helpottaa, kun koulut alkaa, missä ikinä mä sitten kouluni alotankaa, kun tulee niin paljon uusia ihmisiä joihin tutustua ja uusia asioita joihin totutella.

Tulipas tästä nyt synkkä postaus ;o 
Mutta lupaan että huomisesta alkaen alan kohottaan mun kesäfiilistä :D Vaikka helppoo ei tuu olee, koska yks mun parhaimmista kavereista lähti tänään kolmeks ja puoleks viikoks Thaimaaseen. 
Ite lähen 23. päivä Rodoksen auringon alle, viikoks sukulaisten kanssa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti