Elements

Mun ajatukset tällähetkellä on mun omasta mielestä hyvin epäselviä. Luulen et mulla on nyt menossa joku "ikäkriisi". Mut siis onhan se toki ymmärrettävää et näin 146 päivää ennen mun siirtymistä ns. aikuisuuteen mun ajatukset saattaa olla hieman sekasin. Jotenki ootan tosi paljon sitä et jee täytän 18, mut sit taas mitä se luku tuo tullessaan?

Inhoon hirveesti täyttää mitään virallisia papereita, tai just ylipäätäänsä hoitaa mun asioita ite. Sekin että mun ois ite pitäny nyt vuoden kuluessa varata hammaslääkäri itelleni, osottaa jonkinlaista epäkypsyyttä koska en sitä tietenkään oo tehny. Eli siis täysi-ikäiseksi tullessa myös vastuuta on enemmän. Hyvä vai huono juttu, noh periaatteessa ihan kiva kun saan ite kuitata mun poissaolot, eikä tarvii selitellä äitille et miksi en jaksanut iltapäivän ruotsintuntia. Mutta luulen että jossain vaiheessa oikeesti iskee se että, hei nyt oon oikeesti vastuussa itestäni ja nyt täytyy ottaa itteensä niskasta kiinni ja varata se hammaslääkäri. 

Mitä ny oon kattonu ku toi pojukaveri täytti 18, niin se joutuu maksaan sen puhelinlaskun ite. Jos mä joutuisin niin tekeen alkaisin varmaan pihistellä ja ottaisin helposti ainakin yli puolet tekstareista ja puheajasta pois, että säästyisin mahdollisimman vähällä. 

Mut sit taas, saa alkaa suunnitteleen sitä omaa elämää ja miettiin et millanen mä oikeesti oon ja mitä mä oikeesti haluan, kun ei periaatteessa tarvis kuunnella äitin mielipidettä joka asiaan. 

Mulla on tällähetkellä just sellanen ristiriita-vaihe menossa mun tyylin suhteen. Ku rakastan sellasia periaatteessa tyttömäisiä vaatteita mut sit taas viihdyn rennoissa löysissä, vähän poikamaisemmissa vaatteissa. Mut mun pitäis löytää joku kultanen keskitie näitten kahden väliltä, mikä ei välttämättä oo niin helppoo.

Sit oon myös alkanu huomaan että mun valintoihin on alkanu vaikuttaa kaikki mun eettiset arvot ja normit. Eikä vaan mun valintoihin vaan myös muhun itteeni ihmisenä. Mäkki on hyvää, mut sit taas miettii kuin paljon ne miljoonapäiset nautafarmit saastuttaa, niin ei tee mieli syödä siellä. 

 

Ja sit ku kokoajan tuntuu siltä et haluisin olla erilainen kun muut, tai et en haluis enää sulautua massaan. Tää näkyy mun musan kuuntelussa, sanon et haluisin vältää tätä teinipoppia mut se silti, koska olen laiska, spotifyssa pyörii toplists kokoajan. 

Ja tää postaus on yhtä sekasökeröö kokonaan mutta ei multa tällähetkellä tän ajatusmyrskyn keskelllä voi odottaa mitään muutakaan.